okei - toimimaton idea... :)

...tuo social clubin aikaansaaminen naamakirjan kautta. Olisi varmaan tarvinnut olla ainakin vähän aktiivisempi naamakirjan käyttäjä ja laajempi Ukilainen tuttavaporukka ja josta edes muutamalla olisi samankaltainen haave tai tarve tällaiselle yhteisöllisyydelle? Mene ja tiedä.

Mutta itse haave ei ole kadonnut mihinkään. Ehkä se on utopia, joka ei koskaan toteudu, mutta en ole vielä valmis lyömään hanskojani tiskiin asian suhteen. Siispä kertaan hieman minkä perään haikaan.

Kaipaan yhteisöä, jossa elämä voi rikastua siinä mukana olevien ihmisten kautta. Minulla on hieno vaimo ja lapsi tulossa, hyvät välit muutamiin sukulaisiin ja muutama ystävä Uudessakaupungissa ja lisää muualla päin Suomea. Kysymys ei ole siitä, etten olisi kiitollinen tai osaisi arvostaa sitä hyvää mitä on. Ehkä ajattelet minun olevan ahne? Minusta  kyse on enemmänkin kyltymättömästä uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta - ei ahneudesta.  En  koe itseäni, enkä ihmistä lajina ylipäätään ihannetilassaan paikalleen pysähtyneenä. Minusta elämän rikkaus ja suola  arkisen aherruksen keskellä on toiset ihmiset - heihin tutustumisensa ja heidän kohtaamisensa. Samalla tutustuu ja oppii uutta myös itsestään.

Ihmisten ja tapahtumien historia - tarina heidän, sukunsa ja elämänpiirinsä vaiheista laajentaa näkökulmaamme ja ymmärrystämme heistä. Omaan elämänhistoriaani - tarinaani - liittyy elämänvaihe, jossa olin aktiivisesti mukana seurakunnan nuorten ja nuorten aikuisten toiminnassa. Vaikka sittemmin seurakunnan edustama elämänkatsomus ei enää vastannut omaani niin moni muu asia on muistoissani sellainen jota arvostan ja jota haluaisin ylläpitää ja vaalia.

Yksi niistä on säännöllinen kokoontuminen yhteen muiden ihmisten kanssa ja mahdollisuus siihen, että tuo kokoontuminen voi sisältää kaikkea hauskanpidosta syvällisiin keskusteluihin sekä itsensä ja toisten kohtaamiseen. Minulla ei ole ikävä sitä, että joku näkökulma julistetaan oikeaksi tai totuudeksi, toinen vääräksi tai vaaralliseksi - en usko sellaiseen. Mutta nauttisin edelleen siitä, että saisin olla mukana tilanteissa, joissa ihmiset keskustelevat itselleen tärkeistä oivalluksista, arvoista, näkökulmista, kysymyksistä - ja jossa ilmapiiri tällaista kohtaan olisi, ei ainoastaan sietävä tai salliva, vaan rohkaiseva, vapaa, tilava.

En myöskään usko että elämää rikastava yhteisöllisyys on pelkkää puhetta ja pohdintaa. Ajattelen, että parhaimmillaan yhteisönä voidaan myös leikkiä tai pelata pelejä, järjestää tapahtumia ja juhlia tai auttaa jonkin tärkeäksi koetun asian järjestämisessä = hyväntekeväisyyttä lähellä tai kaukana. Parhaimmillaan yhteisö itse kuitenkin määrittelee mitä tekee sen sijaan, että ainoastaan seuraa joidenkin yksittäisten vahvojen persoonien ylläpitämää ideaa.

Käytännössä sekä seurakunnissa, erilaisissa opintojen ryhmätöissä jne olen huomannut, että aina kuitenkin nousee esiin joku organisoinnin puuhahahmo, aloitteentekijä tms. Kokemukseni mukaan sellainen vaaditaan, että satunnaisten ihmisten toiveet, energia ja puuhakkuus saadaan puhaltamaan jotain yhteistä nuotiota henkiin. Yhtenä tällaisena hahmona voisin itseni nähdä Uudessakaupungissa, mutta ainoana kipinämikkona en halua olla. Parhaimmillaan väli "passiivisemman mukaolijan tai -seuraajan" ja "aktiivisen ideoijan" roolien välillä on mahdollisimman kapea ja roolit vaihtelevat tai vuorottelevat tilanteesta toiseen siirryttäessä. Yksinäinen puu ei ilman apua pala ja paras nuotio vaatii kaikkien siinä olevien puitten mukaan syttymistä.

En tiedä, miten lähden toivettani tästä eteenpäin toteuttamaan. Olen kuitenkin vakuuttunut, että itsellään sellainen ei toteudu enkä ajatellut luopua siitä.

Uki Social Club goes naamakirja

Tästä se lähtee. Perustan kaikille avoimen ryhmän naamakirjaan. Omasta näkökulmasta sivun idea on toimia lähinnä tiedotuskanavana. Toivon, että ihmiset netin sijaan ryhtyvät näkemään kasvotusten ja kokoontuvat tekemään kaikenlaista mukavaa - sen mukaan mitä ihmiset haluavat ja ovat valmiita järjestämään.

Uki Social Club on työnimi yhteisölle / verkostolle / porukalle, joka kerääntyy yhteen jakamaan ihmisenä elämisen eri puolia. Se voi olla kävelylenkki, keskustelu jostain yhdessä sovitusta aiheesta, lautapelejä, porukalla leffaan tai teatteriin menemistä, piknik - mitä tahansa haluammekin. Liity mukaan!

Löydät facebookista: Uki Social Club

Jamien ruokaremontti

Ystävän luona vieraillessani muutama viikko sitten törmäsin sattumalta telkkarissa neloselta tulleeseen sarjaan Jamien ruokaremontti ja pidin näkemästäni kovasti. En tiedä loppuiko sarja tänään, kun kotosalla katsoin sitä ensimmäistä kertaa, mutta jo parin jakson jälkeen sarja teki minuun todella suuren vaikutuksen.

Minulle kyse ei ole niinkään teemasta - ruonlaitosta - vaikkei se missään nimessä vastenmielinen olekaan. Minua sarja puhutteli siinä, kun yksilö - tässä tapauksessa Jamie Oliver - huomaa yhteisössään epäkohdan tai tarpeen ja alkaa tekemään sille jotain. Mielestäni Jamiessä tulee esille se, että hän ottaa muutkin kuin itsensä huomioon. Hänen huomionsa kohteenahan ovat epäterveellisesti syövät - teema joka ei suoranaisesti kosketa häntä itseään. Mielestäni hän omaa visiota toteuttaessaan tekee loistavaa yhteisöllistä sosiaalityötä. Brilliant - kuten hän itse monesti toteaa.

On ollut hulppeaa seurata sitä muutosta mitä ruoanlaiton opettaminen on antanut sarjan yksilöille. On ollut upeaa nähdä miten tavalliset ihmiset lähtevät kehittelemään projektia eteenpäin naapurustossaan. Miten ihmiset kokoontuvat yhteen ja jakavat omaa osaamistaan. Erityisen hienoa oli nähdä miten Jamie otti mukaan myös kriitikot ja onnistui auttamaan porukan yhdessä pysymisessä. Natalien henkilökohtainen tulevaisuuden aukeaminen kokkikoulutuksessa oli puhuttelevaa. Oli liikuttavaa nähdä miten tällainen puskan takaa tuleva projekti sai kosketettua ja muutettua hänen elämäänsä ja tulevaisuudentoivoaan niin suuresti.

Tätä parhaimmillaan on kun ihmiset kokoontuvat jonkun tarpeen myötä yhteen ja alkavat toimia yhdessä sen tarpeen täyttämiseksi. Tarpeen täyttymisen ohella siitä pursuaa niin paljon muutakin odottamatonta hyvää. Minun sydämeni kiljahti riemusta monta kertaa ohjelmaa katsoessani. Aloin miettiä mitkä voisi olla ne tarpeet Uudessakaupungissa, joita voisin yhdessä lähteä kohtaamaan ja täyttämään.

Lähdetkö mukaan?

ps. kampanjan kotisivut löytyvät täältä http://www.jamieoliver.com/jamies-ministry-of-food/ 

Kun kaksi on liikaa ja yhdellä ei pärjää.

Kenellä on taloudessa kaksi autoa ja miettii, että yhdellä ei oikein tule toimeen, mutta kaksi on monesti liikaa? Meillä ainakin.

Mitäköhän tulisi jos kasaisi sopivan kokoisen porukan ja hankkisi porukalla pari kolme omaa tai leasing autoa jota sitten käyttäisi kakkosautona. Kun porukka olisi sopivan kokoinen ja käytettäviä autoja kuitenkin enemmän kuin yksi tai kaksi olettaisin että:
- auton saisi useimmiten käyttöön kun sitä haluaisi
- autoilu tulisi selvästi edullisemmaksi kuin oma kakkosauto
- siitä voisi poikia muitakin hyviä "kimppahankinta" ideoita.

Joo, joutuisihan siinä miettimään pelisääntöjä miten kuvion saisi pystyyn ja ennen kaikkea toimimaan pitkässäkin juoksussa. Miten hankkia pääoma auton hankintaan/leasingiin/huoltoon yms. Miten saada ihmiset käyttämään autoa vastuullisesti (kun käyttäminen kuin omaansakin tarkoittaa niin monenlaista käyttöä), miten jakaa kustannukset niin että ihmisillä on oikeudenmukaisesti kohdeltu olo jne. Miten tehdä varaus/infojärjestelmä, jotta ihmiset tietävät milloin auto on käytettävissä. Missä säilyttää autoja (yksi vai useampi sijainti pitkin kaupunkia), jotta se olisi helppo noutaa. Voisiko porukka tehdä yhteistyötä paikallisten hotellien kanssa, josta avaimen voisi noutaa ja jotka voisivat  vuokrata autoa asiakkailleenkin, ja josta omistajaporukka saisi satunnaisia tuloja jne...

Tämä nyt oli yksi sellainen idea mitä olen mielessäni pyöritellyt. Näitähän voisi kehitellä vaikka mitä muitakin. Vene, peräkärry, jokin harvemmin tarvittava työkalu... Osaan näistä tarpeista vastaa jo vuokraamot, omakotiyhdistys jne, mutta kehittämisen paikkoja varmasti olisi jäljellä varsinkin tällaisessa pikkukaupungissa.

Zeitgeist - utopiaa, huuhaata, kultti?

Katselin tänään Zeitgeist liikkeen viimeisimmän elokuvatuotannon http://www.youtube.com/watch?v=4Z9WVZddH9w . Mielestäni ihan hyvä elokuva. Nosti ajatuksia, osoitti epäkohtia, pyrki luomaan ihanteita tai toimivia vaihtoehtoja. Mitä muuta voisi odottaa?
Toki voidaan kysyä, onko kaikki elokuvassa esitetyt väitteet totta? Tai missä on lähdetiedot? Mielestäni kuitenkin oleellisinta näissä ei ole suhtautua tällaisiin elokuviin mustavalkoisen tosi/epätosi asetelmana, vaan kysyä mitä ajatuksia nämä minussa herättävät? Miten ne suhtautuvat siihen, miten minä näen maailman ympärilläni?

Minulle on ihan liian suuri haaste alkaa esittämään näkemyksiä koko maailman asioista. Mutta tämä elokuva antoi ajattelemisen pontta miettiä myös paikallisia ratkaisuja. Miten voisin olla myötävaikuttamassa Uudessakaupungissa, että eläisimme käytettävissä olevien resurssien puitteissa? Miten voisin osaltani vaikuttaa, että yhteisömme kulttuuri edesauttaa ihmisten psyykkistä hyvinvointia jne? Näitä tämä elokuva sai minut kyselemään. Ja jos se saa sinutkin kyselemään, niin ota yhteyttä. Kerätään porukka, istutaan kahvikupin äärelle ja turistaan.

Miksi tämä blogi?

Unelmoin. Unelmoin, koska huomaan, että pysähtyessäni hiljaisina hetkinä katselemaan maailmaa en ole täysin tyytyväinen siihen, millaisena sen tällä hetkellä näen. Minä en kuvittele omaavani objektiivista tietoa tai näkemystä siitä, miten asiat "oikeasti" ovat, mutta mielikuvani mukaiseen kuvaan en ole tyytyväinen. Minulla ei ole eväitä, voimavaroja, älyä, halua tai kykyä ratkaista maailman ongelmia. Mutta haluan olla mukana rakentamassa yhteisöä, jossa ratkomme oman yhteisömme haasteita ja tarpeita.

Uutisoinnin kautta meille välitetään informaatiota maailmalta - läheltä ja kaukaa. Tavallisen ihmisen on mahdotonta pysyä kaikesta siitä kartalla tai varmistaa uutisoinnin paikkansapitävyys tai sen näkökulmien kattavuus. Sen tiedän, että iso osa uutisoinnista hämmentää ja ahdistaa minua. Iso osa uutisoinnista saa minut kokemaan itseni pieneksi ja vaikutusvallattomaksi ihmiseksi. Ja paljolti se on totta - en suoranaisesti pysty vaikuttamaan moneen asiaan tässä maailmassa, vaikka kuinka haluaisin. Se on lamauttavaa.

Mutta en pidä siitä, jos tämän uutisoinnin edessä lamaannun myös niissä asioissa, joissa voisin vaikuttaa.Haluan että minulla on mahdollista sanoa sanottavani ja vaikuttaa omassa elämässäni ja ympäristössä jossa sitä elän. Olen väsynyt olemaan sivullinen niissä asioissa jotka määrittelevät omaa elämääni.

Maailmassa on nyt - kuten aina - omat toimivat ja toimimattomat osa-alueensa yhteiskunnassa, talouselämässä, rauhassa ja sodassa. Yksilönä en voi millään hallita tai tuntea niitä kaikkia.
Meillä kaikilla on oma rajallinen mielikuvamme tästä yhteisestä maapallostamme ja ihmisten elämästä sillä. Me kaikki voimme oppia toisiltamme ja antaa oman lahjamme yhteisömme käyttöön. Yhdessä voimme enemmän, mutta yhdessä emme voi olla, ellemme yksilöinä keräänny yhteen.

Meillä, jotka haluamme muuttaa maailmaamme on siihen oikeus. Ei ole olemassa yhteiskunnallista järjestelmää, jolla olisi oikeus asettua ihmisten yläpuolelle. Jos elämää suojelemaan ja rikastuttamaan tarkoitetut järjestelmät ovat muuttuneet elämää rajoittaviksi ja köyhdyttäviksi, meillä on oikeus muuttaa niitä. Haluan olla mukana löytämässä tapoja, keinoja ja rakenteita, joilla voimme jakaa unelmiamme ja alkaa niitä myös toteuttamaan.

En minä koe olevani kyvykäs muuttamaan ihmisten elämää jossain muualla. En minä ole halukas leikkimään maailmanparantajaa. Ei se tarkoita, etten välitä siitä jos joku kärsii toisella puolella maailmaa. En vain näe miten voisin täältä suoraan vaikuttaa siihen. Ne joilla on suurempi usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa toimikoon sen pohjalta. He voivat saada aikaan suuria. Minun uskoni on pienempi, mutta haluan silti toimia sen pohjalta. Uskon, että jos me voimme kehittää ympärillemme elämäntavan ja yhteisön, jossa meillä on hyvä olla, siitä voi muutkin oppia. Ja uskon, että sitä rakentaessamme voimme oppia muilta. Sekä yhteisön sisällä olevilta, että sen ulkopuolella eläviltä.

Siksi tämä blogi. Toivon, että tämä blogi voisi auttaa minua hapuilussa kohti muita yhteisöä etsiviä ihmisiä, jossa ihmiset tulevat näkyviksi ideoineen, unelmineen, tarpeineen. Ideologista - kyllä. Perinteisen uskonnollista tai poliittista - toivottavasti ei.

Unelmani on, että vielä tämän vuoden aikana on koossa ryhmä tavallisia, "ihmisen kokoisia ihmisiä", jotka kommunikoivat muutenkin kuin tämän blogin välityksellä, kohtaavat toisensa oikeasti ja muuttavat omaa maailmaansa enemmän itsensä näköiseksi.

Pyydän siis sinua. Jos tämä teksti puhuttelee, niin kommentoi, ota yhteyttä, auta minua rakentamaan Uuteenkaupunkiin jotain uutta.